Siellä ollaan oltu jo piiiiiitkän aikaa. Opiskelujen kiihkeän lopputahdin takia aikaa menestyksekkään kisaamisen vaativaan harjoitteluun ei ollut ja kai sitä sen verran kuitenkin sitten on kilpailuhenkinen, että motivaatio harjoitteluun on sitten jäänyt. Agilityssa jos missä minusta tiheän kisaamisen myötä kasvavan kisarutiinin merkitys korostuu, kun lähdetään tavoittelemaan hyviä sijoituksia puhtailla radoilla.

Osansa agilitymotivaatiosta on myös syönyt viime syksyinen ALO1-tulos nomesta, sillä jos avoimesta halutaan ne ykköset saada, on meidän tehtävä paljon hommia. NOMEn olisi kuitenkin oltava noutajalle se ykköslaji, joten sanomattakin selvää, että AVO1 tulos Unnin kanssa olisi minusta niiiiiin paljon hienompi kuin menestys agilitypuolella.

Nyt olen kuitenkin yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa ne treenit edes tosissani, sillä koiraa kohtaan epämääräinen rallattelu ei ole reilua. Ei Unnin kaltaista koiraa kohtaan, joka nauttii agilitystä. Treeneissä se kulkeekin ihan hyvin. Ongelmallista meillä on tällä hetkellä juuri se rutiinin puute ja ohjaajan kiinnostuksen häviäminen. Viimeisimmät kisat toukokuussa olivat jotenkin tämän kiinnostuksen puutteen huipentuma, kun olin viittä vaille valmis lähtemään ekan radan jälkeen kotia, kun ei vaan kiinnostanut kisata. Käytiin toka rata kuitenkin ja sitä alas tullutta rimaa lukuunottamatta rata oli muuten oikein hyvä. Aikakin oli reilusti alle ihanneajan, joten ei Unnilla vauhdista vielä ottaisi kiinni, vaikka ruosteessa ollaankin.

Motivaatiopula on niinkin pitkällä, että olen suunnitellut jättäväni agilityn kokonaan pois Oodin lajivalikoimasta ja Unnin kanssa rallattelujen loputtua hylkääväni agilityn, kunnes hankin agilityyn flattia paremmin soveltuvan rodun. Mutta katsotaan mitä kesä tuo tullessaan, vaikka kisatahti ei tule tästä kiihtymäänkään.

Paniikki ja jännitys! Kisailmon täyttämisestä...!

Me ei olla kisattu syyskuun jälkeen ja hirveä jännitys puskee pelkästä kisailmon täyttämisestä. Mitä se itse kisapäivänä on? Ehkä tämä helpottaisi, jos pääsisi treenaamaan, mutta meillä on nyt takana pitkä treenitaukokin Kuopion reissun takia ja treenikertoja on valunut hukkaan myös hallin lumitilanteen takia, kun maanantain ryhmät on jo kahdesti joutuneet uhraamaan harjoitteluvuoronsa puhdistaakseen hallia lumesta, ettei se romahda niskaan.

Kertakaikkiaan omituinen hallikausi, sillä Unnissa ei näy vielä pohjan varomisesta yleensä seuranneita tylsistymisen merkkejä. Tottakai pohjan varomisen myötä sen vauhti on vähän hitaampi, mutta edelleen sen mielestä seuraavalle esteelle pääseminen on tärkein asia mielessä. Yleensähän tuo varominen on vienyt vauhdin lisäksi myös intoa. Johtuuko innon säilyminen ohjaajan matalasta treenimotivaatiosta ja siitä seuranneista harvoista treeneistä vai asenteesta. Odotin Unnin tylsistyvän, joten talveen käytiin uusin asein: pilkun hiominen sikseen ja vauhtia vain mukaan. Kaikesta tästä on kuitenkin seurannut se, että Unni kääntyy esteillä tiukemmin kuin koskaan, se etenee määrätietoisemmin kuin koskaan ennen ensimmäisen hallijakson jälkeen, se ei meinaa pysyä lähdössä ja se komentaa vuoroa odotellessa, kun sillä on kova halu päästä radalle.

Mutta. Meidän viimeisistä kisoista on aikaa ihan liian kauan. Tuntuu, että tarvitsisin kisoja taitotason tarkistamiseen. Nyt en oikein tiedä mitä treenata. Mutta. En halua edes alkaa hallissa treenaamaan pilkunviilausta, vaikka tekemisestä molemmat tuntuvat nauttivan. Pohja on kuitenkin mitä on ja Unni liukastelee jo pujottelussa... Oravanpyörä: lisää vauhtia pujotteluun vedättämällä lelulla tai palkka pujon päässä -> liukastelu lisääntyy -> varominen lisääntyy -> vauhti vähenee.

Maanantaina ajeltiin hallille jo totuttuun tapaan viiden aikoihin, että kerkesin ottaa Oodin kanssa paria juttua ennen treenien vetoa. Unnin juoksu antaa edelleen odotuttaa itseään, joten saadaan nautiskella hyvistä treeneistä. Toivottavasti se nyt pihtaa sitä vielä kolme viikkoa, kun menee muuten Mikon valmennus joulukuun puolessa välissä ohi  Aika epätodennäköistä kyllä, että se niin pitkälle venyttäisi, kun on nyt jo kuukauden myöhässä siitä mitä oletin sen juoksun alkavan. Tosin en voi Unnin kohdalla puhua, että olisin kovin tarkkaa juoksuväliä sille odotanut, kun sen juoksuväli on enemmänkin ollut säännöllisen epäsäännöllinen.

Treenissä panostettiin Unnin kanssa sujuviin käännöksiin ts. pyrin pyöristämään ennen hyppyä, jotta vauhti säilyisi paremmin käännöksen aikana. 1-2 väliin valssi, kolmosen pyöräytys puomin puolelta, sillä putken puoleinen väli oli kovin ahdas, putken ja puomin väliin yliolanotto, puomin jälkeiselle hypylle hyvä pyöräytys ja putkelta poispäinkääntönä kepeille. Keinulle tultiin vauhdilla ja ensimmäisellä kerralla lähti juuri, kun olin antamassa lupaa. Toisella kerralla otettaessa tulikin jo ilman lupaa pois, josta seurasi kontaktille palautus, kehut ja putken kautta uusiksi, jolloin muisti pysähtyä kunnolla. Lopussa ei mitään ongelmia ja kerkesin hyvin valssaamaan ennen putkea. Voisi sanoa, että Unni rocks, mutta en sano, koska olen perfektionisti

Lopuksi samalla radalla toinen versio, ykkösluokan treeni, enemmän liikettä, josta saatiinkin sitten keinun nousulle kontaktivirhe. Puomin jälkeen otin yliolanotolla, jolloin tuli keinulle liian vinossa ja nousi kontaktin yli. Damn, pitkäjalkaisen koiran huonot puolet... Kepeille leikkasin takaa, vähän himmaili, kun meinasin ajaa päälle. Takaaleikkaus myös keppien jälkeen ja loppu olikin samaa.

 

• Liikettä, intona kesän jäljiltä löytyneestä oravasta, vaikkakin pohjan aristelu näkyy suoriksessa jonkin verran
• Ottaa nokkiinsa virheistä (kakkossuoritukselle meinasi varastaa ja palautuksen jälkeen himmaili vähän, kuin ei olisi varma tekeekö oikein, orava palautti uskon tekemiseen)
• Puomin alastulon varmistusta lisää, himmaa edelleen hieman laskevalla osuudella, mutta treeniin tarviis kaverin, joten eipä tule sitten pahemmin treenattua
• Puomin ylöstulolle oma selvä tahtirikko vedettäessä näyttäisi johtavan hyvään kontaktiin, lähetettäessä ottaa kontaktin itsenäisesti

 

Ei vieläkään ole Unni aloittanut juoksua. Yleensä se aloittaa on aloittanut heti hallikauden alussa ja nyt on kohta syyskausi mennyt... Kisoihin ei olla ilmoittauduttu juoksua odotellessa, joten Unnin kisailut tältä vuodelta jäi kovin vähiin. (Ki)saamattomuuden takia treenaaminenkaan ei ole ollut kovin ahkeraa, vai toisin päin?

Treeneissä menee kyllä hyvin, treenaamattomuuteen ja kisaamattomuuteen nähden. Ollenkin siksi uskaltanut vähän panostaa tekniikan hiomiseen ja näkyvällä palkalla treenattu tiukkoja käännöksiä edes vähän. Enemmänkin voi toki tehdä

Toissaviikolla Katilla oli treeneissä kiva rata, jossa sai alussa treenattua kaukaa vastaanottamista (menin kolmosesteelle asti ohjaamaan ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka vauhdilla Unni tuli!), vaihkeahkoa keppikulmaa (pakkovalssilla vitosen taa, josta koira sylkkärillä kepeille ja vielä itse keppien vasemmalle puolelle valmiiksi ohjaamaan putkeen). Loppusuoralla vielä kokeiltiin miten koira muistaa takaaleikkaukset ja hyvinhän sekin meni. Hiomista vaativia kohtia oli: 8-putkesta kääntyminen valui pitkäksi ja siten linja ysille huono -> parempaa käskytystä siis; 10-putkesta vauhtia taas saisi olla paremmin ulostullessa, kun ohjaaja jää putken taakse (positiivista, se oikeasti haki pimeän aloituksen!!!) eli putkesta kääntymisen harjoittelua tähänkin lisää; puomin alastulos superhuono, kun jäi himmaamaan puoleen väliin minun ottaessa sivusuunnassa etäisyyttä seuraavan esteen luo -> vahvistetaan lisää oikeaa paikkaa.

Tällä viikolla tehtiin lyhyempää rataa, jossa oli kunnon pyöritystä. Plussaa: hyvät kääntymiset  6- ja 10- ja 8-hypyllä (jaakotuksen se todellakin osaa!), A:n alastulossa ei epävarmuutta. Sitten ne negatiiviset; A:n ylösmeno nousee liian korkeaksi -> ohjaajan tahtirikko, joka ei taas saa olla liian voimakaskaan, hankalaa; vauhti meinaa hiipua, kun ohjaaja hiipuu -> tarkemmin mietittävä missä liikkuu ja milloin liikkuu... Tosin vauhdin hiipumista voisin pistää vähän sen piikkiin, että tehtiin suht raskas treeni reilua tuntia ennen, kun käytiin läpi minun ryhmäläisten harjoitus ja siinä tuli liikuttua kunnolla!

Onskariponskari on treenannut myös hieman, vaikkakin olen vainoharhainen enkä tykkää juoksuttaa sitä OKK:n hallissa. Se pohja on kova ja liukas, joten en halua särkeä pentua ja kuitenkin haluan opettaa sen tekemään alusta asti hommat täysillä. Otettiin muistutukseksi siivekkeen kiertoa ja sylkkäriä ilman siivekettä sekä pari putkeen lähetystä. Lopuksi tehtiin Unnin harjoituksesta A:n alla olevaan putkeen numerottomasta päästä, hyppy ja toinen putki. Vähänhän se meinaa kiertää siivekettä, kun ohjaaaja juoksee, koska esteiden hakeminen on vielä ihan alkutekijöissä eikä tätä itseasiassa ole aiemmin pahemmin tehtykään.

Oodin treenaaminen on pääasiassa painottunut näihin asioihin, vaikka kesällä aloitettiin jo pujottelunkin treenaaminen, OKK:n kuja on vaan jätetty Haukkikselle eikä hallilla ole nyt sitten sopivia esteitä pujottelutreeniin. Käytössä olevat vinokepit on niin kevyt, ettei Oodia voi niihin laittaa, kun lähtevät matkaan, jos hihna vähänkin niihin kiertyy. Torstaina Onskariponskari pääsee leikkimään Nalan pujottelulla, jonka saa kujaksi, joten saadaan vähän muistuteltua mitä se pujottelun opettelu oikein olikaan.