Kertakaikkiaan omituinen hallikausi, sillä Unnissa ei näy vielä pohjan varomisesta yleensä seuranneita tylsistymisen merkkejä. Tottakai pohjan varomisen myötä sen vauhti on vähän hitaampi, mutta edelleen sen mielestä seuraavalle esteelle pääseminen on tärkein asia mielessä. Yleensähän tuo varominen on vienyt vauhdin lisäksi myös intoa. Johtuuko innon säilyminen ohjaajan matalasta treenimotivaatiosta ja siitä seuranneista harvoista treeneistä vai asenteesta. Odotin Unnin tylsistyvän, joten talveen käytiin uusin asein: pilkun hiominen sikseen ja vauhtia vain mukaan. Kaikesta tästä on kuitenkin seurannut se, että Unni kääntyy esteillä tiukemmin kuin koskaan, se etenee määrätietoisemmin kuin koskaan ennen ensimmäisen hallijakson jälkeen, se ei meinaa pysyä lähdössä ja se komentaa vuoroa odotellessa, kun sillä on kova halu päästä radalle.

Mutta. Meidän viimeisistä kisoista on aikaa ihan liian kauan. Tuntuu, että tarvitsisin kisoja taitotason tarkistamiseen. Nyt en oikein tiedä mitä treenata. Mutta. En halua edes alkaa hallissa treenaamaan pilkunviilausta, vaikka tekemisestä molemmat tuntuvat nauttivan. Pohja on kuitenkin mitä on ja Unni liukastelee jo pujottelussa... Oravanpyörä: lisää vauhtia pujotteluun vedättämällä lelulla tai palkka pujon päässä -> liukastelu lisääntyy -> varominen lisääntyy -> vauhti vähenee.